Toisin kuin joillakin muilla jyrsijöillä, rotilla sairaudet eivät yleensä ole niin äkillisiä, etteikö asiaan ehtisi puuttua ja eläintä tarvittaessa kiikuttaa lääkäriinkin. Joskus voi kyse kuitenkin olla vain tunneista, joten kesyrottaa kannattaa tarkkailla päivittäin, jotta huomaa muutokset sen kunnossa ja käyttäytymisessä.
Hengityselinsairaudet
Nykyään kesyrottien yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset hengitystievaivat. Vaivoihin on kaksi erityisen painavaa syytä. Ensinnäkin rotat vilustuvat hyvin herkästi, jolloin ne alkavat mm. aivastella ja saavat muitakin nuhankaltaisia oireita. Toinen syy on se, että lähestulkoon kaikki rotat steriileissä oloissa eläviä laboratoriorottia lukuun ottamatta kantavat mycoplasma pulmonis -bakteerian vaikkeivät siihen varsinaisesti sairastuisikaan. Hengitystieinfektion voivat aiheuttaa myös monet muutkin bakteerit. Moni rotta voi elää mahdollisesti kantamastaan bakteerista huolimatta täysin terveen elämän, mutta stressi, vilustuminen, toisen eläimen tuoma uusi bakteerikanta ja heikentynyt vastustuskyky edesauttavat eläimen sairastumista tautiin.
Jos rottasi aivastelee seuraa tilannetta tarkasti, sillä jos kyse on vain tilapäisestä vilustumisesta, pitäisi aivastelun loppua melko pian. Jos oireilu jatkuu, kuuntele tarkasti hengitystä. Parhaiten kuulet mahdolliset ylimääräiset äänet painamalla rotan korvaasi vasten. Jos nenäkäytävistä tai keuhkoista kuuluu vinkunaa, rohinaa tai "pulputusta", rotta on hoidon tarpeessa. Jos epäilet, ettei rottasi ole täysin kunnossa, kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, joka sitten arvioi hoidon tarpeen.
Hoitona hengitystievaivoihin käytetään antibiootteja. Parempi on antaa kerralla riittävän pitkä kuuri kuin monta lyhyttä kuuria. Lyhyet kuurit eivät todella nujerra itse bakteeria, ja tuloksena voi olla resistantti kanta, johon lääkkeet eivät enää tehoa lainkaan.
Usein lääkkeen sekoittaminen (tabletit murskattuina) hyvin pieneen määrään rotan herkkuruokaa on riittävä houkutin lääkkeen syömiseksi. Jos rotta kaikista herkuista huolimatta kieltäytyy vapaaehtoisesti ottamasta lääkettä, on sinulla kaksi vaihtoehtoa: joko vaihdat merkkiä herkullisempaan tai työnnät lääkkeen ruiskulla rotan suuhun hampaiden taakse. Pakkolääkitseminen yleensä vaatii kohtalaista rotankäsittelytaitoa tai kaverin avuksi. Antibiootteja voidaan antaa myös piikkinä.
Jos antibiootti ei ala melko pian tehota, on lääkemerkkiä ehkä syytä vaihtaa. Varaudu myös siihen, että jos sairaus on krooninen, joudut todennäköisesti uusimaan kuurin jossain vaiheessa. Tästä syystä kannattaa jatkuvaa antibioottikuurien syöttämistäkin miettiä aina tarkkaan, jotta lääkkeistä ei täysin loppuisi potku. Eli joka aivastukseen ei antibiootteja kannata antaa, mutta rottaa ei saa myöskään jättää hoitamatta silloin kun lääkitys on paikallaan. Ja edelleennkin: hyvä pieneläinlääkäri on paras asiantuntija asiassa.
Eräs hoito, jota ei tarvitse säännöstellä, on höyryhengitys, joka usein tuo helpotusta erilaisiin hengitysvaivoihin. Rotta laitetaan muoviseen kuljetusboksiin, jonka kannen kautta ilma pääsee kulkemaan. Boksi laitetaan esim. pyyhkeellä peitetyn tuolin tai muun vastaavan "viritelmän" alle ja sinne laitetaan myös kuppi höyryävän kuumaa vettä, johon on sekoitettu tavallista höyryhengitykseen tarkoitettua voidetta (saa apteekista). Näin rotta voi hengitellä hoitavia höyryjä ilman, että höyry polttaa sitä. Käsittelyn voi uusia aina tarvittaessa. Joskus voi rotan myös ottaa boksissa suihkuhuoneeseen samalla, kun itse käy suihkussa tai saunassa, jolloin kostea, hieman "höyryävä" ilma voi helpottaa hengitystä. Kylpyhuoneen ilma on kuitenkin liian kosteaa rotan jatkuvaan oleiluun.
Hengitysvaivoista kärsivälle rotalle on myös erityisen tärkeää, että häkki pidetään puhtaana, jolloin se ei joudu hengittämään virtsasta muodostuvaa ärsyttävää ammoniakkia. Luonnollisestikin rotta - ja erityisesti sairas rotta - tulee pitää riittävän lämpimässä ja vedottomassa.
Kasvaimet
Joskus varsinkin vanhenevat rotat kärsivät kasvaimista. Epäillään, että taipumus saada kasvaimia olisi periytyvä ominaisuus, mutta perimää suuremman riskin muodostavat erilaiset ympäristötekijät ja väärä ruokinta. Kasvaimia on sekä hyvän- että pahanlaatuisia. Kasvaimesta kärsivä rotta voi laihtua tai vastaavasti sillä voi esiintyä turvotusta. Nisäkasvaimiin kertyy joskus myös maitoa.
Kasvainten
suurenemisvauhti vaihtelee todella paljon ja ne saattavat kasvaa jopa
mandariinin kokoisiksi. Jotkut elävät kasvaimen kanssa pitkään terveinä ja
pirteinä, ja ne joudutaan lopettamaan lähinnä siksi, että kasvain
vaikeuttaa liikkumista kohtuuttomasti. Toisissa tapauksissa taas rotan
yleiskunto heikkenee niin paljon, että se tulee lopettamisen syyksi.
Taudinkulku siis on tapauskohtaista.
Ennalta ehkäisevän hoidon lisäksi kasvaimeen auttaa vain leikkaus. On hyvä keskustella yhdessä eläinlääkärin kanssa, kannattaako kasvain poistaa. Leikkauksen mielekkyyteen vaikuttaa rotan ikä ja yleiskunto. Yleensä rotat kestävät leikkauksen varsin hyvin, mutta kasvain saattaa uusiutua hyvinkin pian. Joskus toisaalta käy niinkin onnekkaasti, että leikatun kasvaimen tilalle ei enää kasva uutta.
Joskus kasvain voidaan myös sekoittaa sinänsä melko harmittomaan paiseeseen tai rasvapattiin. Paise voi puhjeta itsestään, eläinlääkäri voi puhkaista sen tai joissakin tapauksissa sekin on hyvä leikata. Kasvain eroaa muista "pateista" siinä, että yleensä poikkeuksetta se suurenee ajan myötä.
Sisäkorvantulehdus
Sisäkorvantulehdus on bakteerin aiheuttama infektiotauti, joka voi aiheuttaa keskushermosto-oireita. Sisäkorvantulehdusta sairastava rotta kallistelee päätään ja voi alkaa kiertää kehää pää kallellaan. Joskus se esim. syliin otettaessa heittäytyy toistuvasti selälleen tehden samalla voltin tapaisen pyörähdyksen. Eläinlääkäri voi määrätä rotalle lääkehoitoa, mutta läheskään aina se ei tehoa. Tällöin kannattaa harkita rotan elämän lopettamista viimeistään siinä vaiheessa, kun tauti on edennyt niin pitkälle, että rotan on selvästi vaikea suoriutua päivittäisistä toimistaan.
Ringtail-tauti
Ringtail-tauti ei ole kovin yleinen, mutta se on tyypillinen tauti nimenomaan rotille. Taudin syynä on liian kuiva huoneilma (suositus on 40-60%, mikä on melko tavallinen huoneilman kosteus) mistä seuraa ihon kuivuminen. Iho alkaa usein hilseillä, mutta varsiunaisen ringtail-taudin oire ovat häntään tai varpaisiin ilmestyvät "kuroumat". Outi Pauliina Salon Kesyrotat-kirjassa kuvataan oireita näin: "Kurou-ma turpoaa ulokkeen tyven alapuolelta. Ulokkeen mustuminen kurouman kärkeen päin merkitsee kuoliota. Kuoliossa oleva osa irtoaa, mutta arpi paranee yleensä hyvin." Jos kuolio ehtii syntyä, on tauti ehtinyt jo melko pitkälle.
Taudin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ensioireiden jälkeen käy yksinkertaisesti mikä tahansa keino ilmankosteuden lisäämiseksi. Hyviä konsteja ovat ilmankostutin, häkin lähelle ripustettu märkä kangas, jota kostutetaan säännöllisesti ja myös laakea vesiastia huoneessa nostaa ilmankosteutta. Rottia voi myös kevyesti suihkuttaa suihkepullolla, mutta älä suotta kiusaa niitä käsittelyllä, jos se selvästi stressaa niitä, kun kerran muitakin vaihtoehtoja on. Rotan voi myös tilapäisesti siirtää kylpyhuoneeseen, jossa ilma on aina kosteampaa ja pika-apuna voidaan kylpyhuoneen lattia jättää märäksi ja esim. käsienpesualtaaseen vettä.
Silmävaivat
Rotilla - erityisesti punasilmäisillä - esiintyy toisinaan silmätulehdusta. Tällöin silmästä vuotaa punaista eritettä ja/tai sen ympäristö on turvoksissa. Itse olen päässyt vaivasta helposti eroon antamalla muutamia kertoja päivässä eläinten Gentocin-silmätippoja. Koska ne eivät ärsytä silmää, rotta yleensä hyväksyy toimenpiteen melko helposti. Jos vuoto on niin runsasta, että rotta ei saa silmäänsä auki, pyyhi silmän ympärys puhtaaksi kostealla talouspaperilla tai kankaalla niin, että silmä taas aukeaa. Silmänympäryksen pyyhkiminen silmävedellä voi auttaa myös itse vaivan paranemisessa.
Vanhoilla rotilla ilmenee joskus kaihia, joka johtuu mykiön sumentumasta. Kaihin edetessä silmä voi sokeutua kokonaan tai osittain. Rotilla esiintyy muutenkin joskus harvoin sokeutta, mutta se ei yleensä ratkaisevasti vaikeuta lemmikkirotan elämää eikä siis sinällään ole syy lopettaa muuten tervettä rottaa.
Ulkoloiset
Joskus rotilla ilmenee ulkoloisia, joita rotta voi saada toisista eläimistä, alusmateriaalista tai ulkoa. Yleensä loisten vaivaama eläin raapii itseään tavallista enemmän. Loiset näkyvät useimmiten ihan paljaalla silmällä punertavina, liikkuvina pisteinä karvojen tyvessä, mutta varsinkin tummasta turkista on helpompi löytää niiden karvan päihin tarttuneita valkoisia munia. Munat näyttävät melko samanlaiselta kuin tavallinen hilse, mutta hilse on irtonaista, kun taas munat ovat tiukasti tarttuneet karvoihin. Jos yhdessä rotassa on loisia, kannattaa muutkin käsitellä ihan varmuuden vuoksi.
Loishäätöaineiden markkinoilla on viime vuosina tapahtunut muutoksia, ja tällä hetkellä käsittääkseni käytetään vain Ivomecia ja Frontline Vetiä. Ainakaan jälkimmäistä ei virallisesti suositella pieneläimille, mutta maahantuojan edustajan mukaan kyse on lähinnä rekisteröintitekninen. Frontline Vet on suihke, joka antaa rotalle suojan loisia vastaan samalla kertaa pidemmäksikin aikaa ja on siis myös ennaltaehkäisevä. Lue käyttöohje huolella! Samalla myös pestäänja desinfioidaan häkki.
Ivomec puolestaan on lääke, jota saa vain eläinlääkärin reseptillä. Ivomec annetaan usein pistoksena tai vaihtoehtoisesti suun kautta. Alle kuusiviikkoiset poikaset pyyhitään laimennoksella ulkoisesti. Oikean laimennussuhteen saat eläinlääkäriltä. Ole tarkka! liian suuri annostus voi pahimmillaan viedä rotan hengen, mutta oikein käytettynä Ivomec on tehokas apu.
Ummetus ja ripuli
Nopea ruokavalion muutos ja stressi voivat aiheuttaa rotalla ummetusta tai ripulia. Myös liian kuiva tai kostea (vrt. ruoan vihannes ja hedelmäpitoisuus) ruoka aiheuttavat näitä oireita ja ripuli voi kertoa pilaantuneesta vedestä tai ravinnosta.
Ummetukseen yleensä auttaa tilkka ruokaöljyä ja kasvisten lisääminen ruokavalioon. Myös parafiiniöljy on tehokas apu varsinkin vakavammissa tapauksissa. Ripulia puolestaan hoidetaan kotikonstein poistamalla kasvikset ruokavaliosta tilapäisesti ja tarjoamalla keitettyä hieman riisiä, joka imee nestettä. Lisäksi huolehditaan, että rotta juo tarpeeksi nestehukan välttämiseksi. Puhdista häkki riittävän usein ripuliulosteista. Jos rotan kunto heikkenee tai rankka ripuli jatkuu yli vuorokauden, kannattaa pyytää apua eläinlääkäriltä.
Sivun alkuun
Lihavuus ja laihuus
laihuus on yleensä oire sairaudesta, mutta se voi liittyä myös luonnolliseen vanhenemiseen. On myös muistettava, että nuoret rotat ovat yleensä olemukseltaan hoikkia, ja joidenkin rottien ruumiinrakenne yksinkertaisesti on sellainen, etteivät ne rasvaisestakaan ruokavaliosta huolimatta liho. Liian laiha rotta on silloin, kun sen kyljet lantion yläpuolelta ovat selvästi kuopalla ja kylkiluut tuntuvat hyvin selvinä nahan alla. Eläimen ruokavaliota voi yrittää monipuolistaa, mutta jos laihuus on sairauden aiheuttamaa, on puututtava itse sairauteen.
laihuutta suurempi ongelma rotilla on yleensä lihavuus. Rotat ovat usein herkkusuita ja koska ne voivat syödä "melkein mitä tahansa", kuuluu monen rotan ruokavalioon omistajan tarjoamia ylimääräisiä herkkuja ja epäterveellisiä "juhla-aterioita". Lihavuus heikentää yleiskuntoa, rotta sairastuu helpommin, liikuntakyky heikkenee ja elinikä lyhenee. Myös sydän- ja verisuonisairaudet, hengitysvaivat ja hedelmättömyys ovat yleisiä lihavilla rotilla samoin kuin nivelvaivat.
Vaikka taipumus lihavuuteen on usein perinnöllistä, suurin vaikutus on ruokavaliolla ja liikunnalla. Ennaltaehkäisy on aina helpompaa kuin rotan laihduttaminen. Jos laihdutuskuurille kuitenkin joudutaan, kannattaa ensin tarkistaa siemenseos: auringonkukka ja pähkinät pois, samoin muu rasvainen ja hyvin energiapitoinen ruoka. Vanhenevan eläimen energiankulutus laskee usein niin paljon, että sen ruokintaan voi soveltaa puolittaista dieettiä tai ainakin ruokamäärän rajoittamista. Kantavan naaraan ja kasvavien poikasten ravintomäärää ei tule rajoittaa (ruoan terveellisyyttä pitää toki tarkkailla!), mutta useimmat muut rotat elävät terveemmän elämän, jos niille annetaan hieman vähemmän ruokaa kuin mitä ne söisivät. Vaikka lihavuus ei kuulosta varsinaiselta sairaudelta, on se välillisesti syynä moniin sairauksiin ja huonontaa rotan elämänlaatua usein selvästi. Lisäksi se on rotilla - varsinkin vanhoilla uroksilla - harmillisen yleistä!
Halvaus
Rotta voi halvaantua onnettomuuden tai sairauden seurauksena. Joskus rotta voi halvaantua kokonaan (erityisesti putoamisen tms. onnettomuuden yhteydessä), mutta useimmiten halvaus vaivaa vain jotain tiettyä ruumiinosaa - vaikkapa takajalkoja tai vain varvasta. Joskus esim. takajalat halvaantuvat osittain, jolloin rotan liikkuminen on vaivalloisen näköistä, mutta se etenee ikään kuin laahaisi jalkojaan laiskasti eteenpäin. Tällöin rotta ei yleensä kykene esim. hyppäämään, mutta sen elämänlaatu voi olla täysin tyydyttävä oikein sisustetussa häkissä ymmärtäväisen ihmisen hoivissa. Jos halvaus on vaikea, tulisi eläimen lopettamista harkita vakavasti. Outi Pauliina Salon Kesyrotat-kirjan mukaan vitamiinit voivat joissakin tapauksissa auttaa halvaukseen. Todellista halvausta ei pidä sekoittaa tapaturman yhteydessä ilmenevään järkytyksen aiheuttamaan hetkelliseen liikkumattomuuteen.
Joskus rotalle voi sattua tapaturma. Yleisimpiä ovat ehkä putoamiset, muiden lemmikkien aiheuttamat vammat ja imeväisiässä sattuvat haverit. os eläin esim. putoaa tai jää vaikkapa oven väliin, se voi jäädä hetkeksi makaamaan liikkumattomana. Usein se kuitenkin virkoaa hetken kuluttua ja jatkaa touhujaan.
Hyvä neuvo vakavammissa tapaturmissa on välttää eläimen turhaa liikuttelua ja ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, sillä rotta voi tarvita kiireellistä hoitoa. Parhaiten estät tapaturmat tekemällä ympäristöstä (sekä häkki että jaloittelutila) mahdollisimman turvallisen.
Kuvan rotan jalkaterän ympärille kiertyi pesämateriaalin (ihan eläinkaupasta saatavaa) kuitu sen ollessa parin päivän ikäinen. Ennen kuin kuitu huomattiin ja saatiin pois, oli jalka ehtinyt mennä kuolioon ja teräosa surkastui pois.
Parturointi
Parturoitni ei ole varsinainen sairaus, vaan eräänlainen stressireaktio, jossa rotta alkaa nyppiä itseltään karvaa niin, että muodostuu kaljuja laikkuja - yleensä etutassuihin, mahaan tai takajalkojen sisäpinnoille. Parturointi voi kohdistua myös häkkitovereihin, jolloin kaljut laikut ovat useimmin niskassa tai uhrilta voi puuttua osa viiksikarvoista.
Kuvan rotta on parturoinut itseään etukäpälistä ja vatsasta. Välillä laikkuihin kasvoi uutta untuvaista karvaa, mutta sekin nypittiin pian pois.
Parturoinnin laukaisee yleensä jokin
stressitekijä, mutta stressin lauettuakin rotta yleensä jatkaa, sillä
parturoinnista muodostuu erittäin helposti elinikäinen tapa.
Parturoinnista ei ole varsinaista haittaa eläimelle, vaan se on lähinnä
esteettinen ongelma. Koska taipumus voi olla osin perinnöllinen, ei
parturoijia tulisi käyttää jalostukseen eikä niitä myöskään voi
näyttelyttää.
(copyright: Mirja Niskala)